Itsestäänselvää?
Ihmiset ajattelevat omissa elämissään erilaisia asioita itsestäänselvyyksinä. Joku pitää itsestäänselvyytenä sitä että on koti. Toinen sitä että on avioliitto ja perhe. Itsestäänselvyys saattaa olla ystäväpiiri ja toimeentulo. Jollekin itsestäänselvyyttä saattaa olla se että ruokaa on aina saatavilla tai että ruusuja saa kellonajasta huolimatta.. Itsestäänselvyyksinä voidaan pitää useita asioita kännykästä television katsomiseen ja kaikkea mahdollista. MUTTA:
Todellisuudessa olen jopa itse höpsähtänyt uskomaan että "Kaikillahan on televisio". No kas kas, tuttavapiirissänipä onkin henkilöitä joilla sitä ei ole ja sekin tuli ilmi vasta pidemmän tuttavuuden jälkeen. Ei he olleet mitenkään "kummallisia" joista näkyi kauas että eivät omista kyseistä nykyajan härpäkettä. Ei siksi etteikö heillä olisi varaa, jotkut toki ovat siksikin televisottomia, vaan siksi, että eivät koe tarvitsevansa sitä mihinkään. Lapset voivat katsoa "pakollisia" lastenohjelmia tietokoneelta, kuten myös aikuiset.
Nyt kun juuri vietettiin kodittomien yötä, tuli taas mieleen että niin, niitä kodittomia.. Olen myös omassa työssäni nyt nähnyt että on oikeasti kodittomia. Kodittomille pitäisi olla joku paikka minne mennä. Tuskin he kovasti kaipaavat mitään kummallisuuksia, kunhan olisi paikka minne pakkasyönä tai vaikka päivänäkin, päänsä kallistaa. Joku paikka mikä olisi avoinna ympäri vuorokauden. Onko tämä sitten juuri sitä "hyysäämistä" mistä jotkut pelottelee että sitten eivät ainakaan nämä kodittomat halua yrittääkään nousta? Niin, asioilla on aina kaksi puolta. Itse olen sitä mieltä että tuskin joku tyhjä lämmin halli patjoineen peitteineen on kenenkään motivaatio pysyä kodittomana, olisi vain edes hiuka inhimillisempää heillä elo. Juttelin erään pahasti päihdeongelmaisen, yksinäisen ja vailla vakinaista yösijaa olevan miehen kanssa asiasta vakavasti, hän kertoi että pahimpina aikoina on pakko tehdä jotain rikollista jotta pääsee putkaan yöksi. Niin..
Ystäväpiiri, tai edes jonkinlainen sosiaalinen piiri, on myös joillekin aivan muuta kuin itsestäänselvyys. On se oma yksinäinen koti. Ei ketään jolle soittaa. Ei ketään jota kutsua kylään. Ei ketään jonka kanssa jakaa asioita. Ei ketään. Ei ketään. Näille ihmisille on onneksi päiväkeskuksia missä tavata toisia ihmisiä, vaikka eivät olisikaan niitä "oikeita ystäviä", ne ovat silti sitä sosiaalista elämää jota ihmiset kaipaavat, toiset useammin kuin toiset, mutta kukaan tuskin haluaa aina olla yksin. Tällaisten päiväkeskusten olemassaolo on tärkeää mielenterveyden kannalta ja sellaisista tarvitsisi pitää kiinni ajatellen tätä pientä ryhmää, jolla muuten ei ole ketään..
"Hey, sulla on mies ja menitte naimisiin, jokos on perheenlisäys tilauksessa?".. Tänään juuri keskustelin nuoren naisen kanssa joka on toivonnut omaa lastaan hartaasti. Nyt kun maaginen kaksi vuotta tuli täyteen, heidät otettiin tutkimuksiin ja sieltä eilen palanneena hän oli rikki. Onnellinen ettei löytynyt mitään selkeää syytä, mutta juuri samasta syystä myös hyvin pettynyt. Olisi helpompi korjata jotain jos joku olisi rikki, mutta kun ei tiedetä, niin ei voida selkeästi auttaa. Tiedän ihmisiä jotka eivät hyväksy hedelmöitysoitoja, mutta itse kyllä olen sitä mieltä että kun nainen ja mies ovat tahtomattaan lapsettomia, ja haluavat apua, niin autettakoon heitä niin paljon kuin turvallisesti mahdollista.
Itsestäänselvää on ehkä ruokakin suurimmalle osalle sillä ruokaa menee hukkaan niiiiiiiiiin paljon. Tähän sorrun aika-ajoin itsekin ja sitä tietoisesti alan(taas)yrittää, että mitä hankitaan, se käytetään..on hankala(uskomatonta että tällainen voi olla hankalaa!!!), mutta aina kannattaa yrittää. Tänään olen siivonnut kuiva-ainekaapit ja saattaa olla että se edesauttoi tätä päätöstä mutta.. parempi myöhään kuin ei koskaan havahtua(taas) tähänkin :)
Itsestäänselvyyksinä saatetaan pitää myös ystäviä. Toivottavasti minulle tärkeät henkilöt tietävät olevansa minulle tärkeitä <3
|
7 kommenttia
|