On jos mitäkin keräystä aina välillä. Milloin tullaan hakemaan ihan ovelta asti, milloin kaupan edessä tai kassalla ja jsokus voi ihan vapaaehtoisetsi kantaa kortensa kekoon ja lahjoittaa esim puhelinsoitolla tai tilisiirrolla. Luulisi että se, mihin ja kenelle roponsa lahjoittaa, olisi ihmisen oma asia, mutta jos on edes "pikkukaupungin julkkis", eli pienen kaupungin ihan perus kaupunginvaltuutettu, niin ei, kuuluu kertoa ja olla määräysvallassa tuolta(kin) osin, jos joiltain kysytään.

Kun oli Haitin järistys ja sinne kerättiin kaupungin luottamushenkilöiltä yhden kokouspalkkion verran rahaa, taisin avata suuni siinä(kin) kohtaa ja se on tullut nyt esille että miksi näin.(itseasiassa oma panokseni meni myös kokouspalkkiona sinne..) Minusta oli ja on kohtuutonta että luottamushenkilöiden oli joko annettava ko kokouspalkkionsa sinne, tai sitten saada suuren suuri viha päälle. Ei otettu huomioon sitä, että joku henkilö on voinut lahjoittaa suurenkin summan hyväntekeväisyyteen saman asian tiimoilta, ja SILTI vaaditaan lisää. Eikä hiljaisempi tai ujompi ihminen välttämättä uskalla tuossa kohtaa leimautua ja sanoa että ei kiitos, en osallistu nyt TÄLLÄ tavalla. Tai sitten tämä henkilö ei vain osallistu hyväntekeväisyyksiin, mikä pitää myös SUVAITA tai haluaa panostaa vain esimerkiksi oman kotimaansa vähä-osaisten auttamiseen. Viimeinenkään ei ihan puppua ole sillä vaikka koko aikaa ei uutsioidakaan hurjista luonnonmullistuksista, niin jatkuvatsi ihmisiä voi huonosti maailmalla. Kaikkia ihmisä ei vain pysty auttamaan vaikka miten toivoisi sitä maailmanrauhaa ja kaikille hyvää oloa, joten eikö olisi ihan järkeenkäypää auttaa edes niitä lähellä olevia joille avun saa varmuudella 100%:sti? Itse itseasiassa harrastan hyvänekeväisyyttä paljonkin, mutta pistää vihaksi jos joku muu edes yrittää kääntää päätäni missä, milloin ja minne sen avun laitan. Nyt on taas se aika vuodesta kuten monena edellisenäkin, jouluna saadaan auttaa muutamaa vähäosaista tuntematonta lasta paketilla. Kyllä, näillä lapsilla on varmasti joku katto päänpäällä toisin kuin kehitysmaissa, jonkinlaista ruokaa päivittäin vaikka jossian on suuri nälänhätä, mutta silti minä haluan antaa heille sen ilon minkä lapsi saa avatessaan pakettia, mitä he eivät olisi ilman tuntemattoman apua saaneet. Viimeksi viime viikolla lahjoitin lapsieni leluja SUOMEEN(ja vielä omaan kotikaupunkiini, kylläpä olen itsekäs..) Jos lähipaikkakunnalla tapahtuisi joku tapaus jossa tarvittaisiin apua, esimerkiksi vaatetta tmv, niin auttasiin varmasti minkä voisin, vaikka nämä kyseiset ihmiset olisvatki VAIN SUOMALAISIA.Jos olen itsekäs kakkiainen tämän vuoksi niin sitten kannan sen leiman ylpeänä otsallani.

Pidetään lähimmistämme huolta ja kohdellaan toisia, niinkuin toivoisimme itseämme kohdeltavan.