Aina ei jaksa, ei jaksa kiinnostaa, eikä halua..Nyt tulee kirjaimellisesti blogissani VUODATUS!

Nyt on ollut tosi raskas pikku hetkinen.. Oma kullanmuruni, tuo kaikkein pienin, on ollut tosi kipeä pitkän, en muista kauanko mutta  enemmän kuin kaksi viikkoa on valvottu..huutanu yöt kipua eikä tiedetty mikä vaivaa..käytii Ukissa päivystyksessä, missä todettiin että molemmat korvat tulehtuneet, ja siitä lääkekuuri. Ei apua, huudot jatkui. Viikko siitä menimme sitten yksityiselle lastenlääkärille joka totesi selkeästi enterorokon. Ja koska on kovassa flunssassa, on päällä myös joku perus flunssa virus..voitte kuvitella että pieni 1v 5kk ikäinen ei siis nuku, edes yöllä.. No, nyt on sitten keskimmäinen murunikin kipeä, saa nähä päsätäänkö siinä nyt helpommalla että menis ohi, mutta huominen taitaa olla vielä kotipäivä..

Töitäkin on sattunut juuri tähän väliin(tietysti) mikä itseasiassa kyllä enemmänkin on ollut henkireikä tässä tapauksessa, mutta siis kuitenkin pitänyt jaksaa olla pirteä.

Siinähän olisi jo joillekin tarpeeksi mutta ei mulle..

Koulutuslautakunta kokoontui torstaina ja sielläkään en koe että saisi vastauksia suoraan mihin haluan, ja kun kysyin kysyin kysyin kun ei vastattu juuri mun kysymykseeni mitä tarkotiin, niin vastaus oli vaan että "tämähän on oikein hyväksi todettu jne.." EN MÄ OO MUUTA VÄITTÄNYKÄÄN! Halusin vain lisätietoa mutta ilmesetsi liika tieto lisäisi myös päättäjien tuskaa joten..

Vaalitukiryhmä kokoontui eilen ja siinä kun katsoin mitä tulossa, kun jo valmiiksi on jo ihan tarpeeksi jaksamista, niin tuli olo että ei, mä peruutan, mä en jaksa, en kestä, en halua.. Se porukka oli oikein ihanasti mukana siis, heille iso lämmin kiitos tietysti, mutta se, mitä edessä on, pelottaa..

Politiikan suhteen kun tuntuu että tällä hetkellä KAIKKI mättää..vaikka tekee mitä päätöksiä, omia tai toisten, niin satelee niin paskaa palautetta ettei tosi. Väkisinkin mietin että mikä ihme saa ihmisen ajamaan itsensä likoon ja loppuun vain yrittääkseen auttaa toisia..ja kun yrittää auttaa yhteiskuntaa jollain asteella, valiettaan että ku ei autakaan kaikkia, ei tiiä kaikkea, ei anna riittävästi, ei repeä.

Tämä uusin työnikin on ihmisten kanssa olemista, niin tuli seuravanlainen kommentti "kilpailevan eduskuntavaaliehdokkaan" tukiryhmän jäseneltä nähdessäni minut pullia kaupittelemassa kaupassa että  "kaikkes sä kans yrität"  (ja tämä ei tullut kovin kauniilla äänenpainolla)' Terveisiä vaan jos luet, tunnistat itsesi varmasti.

Siis voiko kateus ja kilpailu olla noin kovaa että jo toisen työpaikastaki ollaa katkeria ku satun näkemään ihmisiä :O

Mä alan pelkäämään että olen sittenkin liian rehellinen ja kiltti politiikkaan, tässä ku ei tunnu riittävän se että on oma itsensä, sanoo ja tekee kuin omat aivot sanovat tai arvot määrää..

Kuinka paljon sitä voisikaan antaa vaikka omille lapsille, perheelle, tai ystäville, tai ihan itselleen, kun vaan luovuttaisi..mutta eipä musta taida olla sihenkään.. :(

Onneksi on ihmisiä jotka ovat myös tukenani, olen teille siitä oikeasti niin isosti kiitollinen etten osaa sanoakaan,.

Usko elämään, rakkaus läheisiä kohtaan ja halu tehdä "jotain" yhteiskunnan hyväksi, ajaa kyllä eteenpäin, se nyt vaan taitaa olla mun kiroukseni..

Menen nyt peittelemään muruseni, rakkaimmat aarteeni mitä minulle on voitu antaa, ja sitten vääntäydyn kirjan pariin.

Tänään autoin kaupassa(ihan hyvän hyvyyttäni kun autan ihmisiä mielelläni ihan normaalistikin vaikkei vaaleja olisikaan, tämä ei ollut siis vaalityötä) erästä vanhempaa rouvaa aikalailla ja hän snaoin niin ihanasti kiitettyään että "toivottavasti saat tämän antamasi avun itsellesi apuan takaisin" .

Uskon että näin on. Uskon ihmisten hyvyyteen kaikesta huolimatta.

p.s. Kylläpä helpotti. =)