Nykyään, kun vuosi vaihtuu, se on mulle paljon enemmän..

Kolme vuotta sitten se avasi ovet minulle olla äiti <3 Monien mutkien, vuosien surtujen surujen, itkettyjen öiden jälkeen meille syntyi ikioma lapsi ja se hetki oli niin sanoinkuvaamaton, että edelleenkin muistan sen kuin eilisen.

Kun poika oli sylissämme ja hoitajat poistuivat huoneesta, näkyi ikkunasta Turun kaupungin ilotulitus, ja siksi raketit, tämä päivä, saa niin aidosti tuon päivän mieleen.

Toinen rakas lapsemme syntyi "ihan tavallisena syyskuun päivänä", ja hänestä ei syntymäpäivä sinänsä tuo tätä tunnetta itsessään, vaan hänen syntymäänsä liittyy muita muistoja ja sen tuomaa haikeutta. Hänen syntymähetkellään soi Lauri Tähkän juuri illmestynyt levy ja koko levy itsessään tuo tuon hetken mieleen mutta varsinkin siellä oleva biisi joka soi kun tyttö tuli maailmaan.. "mitä sinä tahdot sen sinä saat, jos haluat, ja oot valmiina, antamahan sen etehen aivaan kaaikeen.." Ja kaikkihan oli annettu <3

Lapsen saaminen ei ole kaikille sama kuin lapsen "tekeminen" tai lapsen "hankkiminen". Se voi olla jopa kliininen ja kallis projekti missä välttämättä tuleva äiti ja isä eivät ole edes samassa huoneessa, välttämättä edes samassa kaupungissa kun lapsi saa alkunsa.  Tämä aiheuttaa närää useissa. Jotkut ovat sitä mieltä että hedelmöityshoidot pitäisi laissa kieltää, sillä se on joltain muulta pois ja että pitäisi vaan kyetä tottumaan asiaan.

No ensinnäkään eihän se keltään ole pois kun omasta pussista maksetaankin. Ja jos pitäisi vaan tottua kaikkeen, eipä tarvittaisi muitakaan lääkäripalveluita, lääkkeitä tmv. Kyllähän sitä nyt päänsärkyyn tottuu ja ilman jalkaakin tulisi toimeen. Mutta se lääke otetaan jo kurkkukipuunkin. Itse olen sitä mieltä, että jos apua on saatavina johonkin oireeseen, sairauteen, tautiin, ongelmaan..niin miksei sitä otettaisi vastaan? Kuljetaanhan me useimmat autoillakin vaikka kävellenkin pääsisi, olisi vain hankalampaa ja työläämpää kulkea se tie jalan..Näin ajattelevat varmasti kaikki omasta lapsesta haaveilevatkin.

On vaikea ymmärtää miltä jostain ihmisestä tuntuu, jos ei itse ole kokenut samaa. Siksi ei voida sanoa mikä kenellekin ja missä elämän vaiheessa olisi parasta, oli sitten kyse autottomuudesta, lapsettomuudesta,alkoholittomuudesta tai joidenkin asioiden liikakäytöstä..

Usein pariskunnalta aletaan kysellä muutaman vuoden yhteiselon tai avioitumisen myötä lapsista ja niiden tulosta, ja varsinkin julkisuuden henkilöiden painon muutoksia spekuloidaan isosti otsikoissa"Onko Viktuuuuria jo raskaana kun vatsa niin pömpöttää?"

Grr..jos joku, niin lapsen teko, saaminen, hankkiminen tai hankkimatta jättäminen on niin henkilökohtainen asia, että sitä ei edes julkisuuden henkilöiden kuulu joutua ruotimaan jos ei itse siitä aloita juttelua. Mutta myös hyvän päivän tutuilta tätä kysellessä olisi hyvä jäädä miettimään että mitä jos..

Jos pariskunta haluaa lasta kiihkeästi, mutta ei pysty saamaan, voi satuttaa todella kovasti jos joku työkaveri tai kauppatäti tulee selittämään kuinka "lapset pitää tehdä nuorena jotta jaksaa.." tai "kun teillä on jo yksi, niin kai teille jo toinen on tulossa.."tai "ei kahta ilman kolmatta"..

Kaikille niille joille se onni ei ole sattunut kohdalle, toivotan jaksamista asian käsittelyssä, on se sitten hoitoihin lähdöt, niissä jatkaminen tai lapsettoman elämän hyväksyminen tai joku muu kohta.

Tietoisesti lapsettomille toivotan ihanaa railakasta tulevaa vuotta ja heillekin tsempit kun joutuvat varmatsi joskus selittelemään, että miksei..

Mutta ennenkaikkea kaikille joilla se oma lapsi on, olkaamme ylpeitä heistä ja muistetaan että he ovat meille lahjoja, lainassa olevia lahjoja joiden kasvattaminen on meille annettu kunniatehtävä. Hoitakaamme sitä siis niin hyvin kuin ikinä vaan pystymme <3

Hyvää uuttavuotta ihan jokaiselle lukijalle!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!